Koiratreffit Ruissalossa :)

Viime lauantaina Kertunhovin poppoo pakkasi auton ja suuntasi kohti Länsirannikkoa.
Ajoimme ensin Paimioon ja kävimme moikkaamassa Anitaa ja hänen villakoiriaan. Tapasimme myös Iinan, Wilman vanhan koiraystävän :) Kiitos Anitalle mukavasta tuokiosta, hyvistä neuvoista ja päiväkaffeista!

Olen tutustunut FaceBookin villakoiraryhmässä Turkulaiseen Riikaan ja hänen kahteen suloiseen puudeliin, harmaaseen Helmiinaan "Helmiin" ja harlekiinin väriseen Hugoon :) Monen miettimisen jälkeen otimme itseämme niskasta kiinni ja sovimme näkevämme heidät jossain vaiheessa kesää. Nyt oli hyvä ajankohta ja suuntasimme heidän luokseen Turkuun. Olimme Riikan, hänen miehensä sekä heidän ihanien villisten kanssa lenkillä Ruissalossa. Matkan varrella saimme pitkästä aikaa nuuskutella meren tuoksuja ja ihastella kauniita pitsihuviloita. Sää oli kesäisen aurinkoinen ja lämmin.

Villojen ryhmäportretti

Hugo ja Helmiina

Vauhtia ja meininkiä ei tuosta lenkistä uupunut! Lenkin päätteeksi löysimme suojaisen paikan, missä koirat pääsivät vapaasti juoksemaan ja vauhtia riitti. Hetkessä siistit ja puhaat puudelit olivat hyvin likaisia ja märkiä puudeleita takiasineen... Koirilla oli niin hauskaa, että likaiset turkit eivät haitanneet, mutta mikä karseinta, tämän reissun jälkeen Helmiinalta löytyi päästä punkki... yöks!

Wilman onnea :) 

Prinsessan sähkyvistä silmistä ja avoimesta suusta/hymystä huomaa iloisuuden

 

Meidän Hulmu-Helmi ;)
Hän ottaa kaiken ilon irti vapaudestaan ja sen kyllä huomaa...

Lilla matkasi lenkin mukavasti kyydissä
(lue: kopassa huutaen, itkien ja hyppien... reppana :( ).... 

...tässä meneillään juomatauko...

Meillä oli siis kaikin puolin hyvin onnistunut ja ihana päivä Paimiossa ja Turussa :) Normaalin arjen keskellä tämmöiset vaihtelut ovat tervetulleita useamminkin ja mikä parasta, seura oli samanhenkistä "villis"väkeä, joten puhuttavaa riitti taukoamatta. Ajatuksia tuli vaihdettua ja paljon saimme uusia käytännön vinkkejä erilaisia tilanteita varten. Koirille tapaaminen oli hyvää sosiaalistamista :)

Kiitos Anitalle vielä kerran ja kiitos Pialle koirarattaiden lainaamisesta: ilman niitä ei lenkistä olisi tullut mitään.

Kiitos myös Riikalle ja Mikalle mukavasta lenkkiseurasta! Oli ilo tutustua lähemmin ja nenätysten :)

Myös Riika oli hyvin innostunut näkemisestämme:
"Ruissalo päivä oli mitä mukavin, sää oli 10 +. Oli todella mukavaa tavata ja tutustua ihan tosiaan kasvokkain. Minä nautin tuokiostamme täysillä, meillä kun nämä hetket ilman pikku-väkeä eivät myöskään ole ihan jokahetkisii. Koirilla oli niin niin hauskaa! Minä niin nautin aina, kun nään niiden juoksevan ja peuhaavan - miten niiden silmät silloin loistaakaan ja suut nauraa."

Erityiskiitos vielä Riikalle näistä ihanista kuvista mitä tässä jutussa sain käyttää!

*****     *****     *****     *****

"...Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt..."

Syyskuu on jo puolessa välissä ja ruska tekee tuloaan. Onneksemme lämpimät ja aurinkoiset ilmat ovat jatkuneet. Pitkiä lenkkejä, sienestystä ja marjastustakin voi harrastaa vielä tovin. Muistakaapa kuitenkin kun menette metsään koirienne kanssa, että olette varovaisia.

Hyviä esimerkkejä löytyy nimittäin aika läheltä: Me olimme lenkillä maalaismaisemissa ja Lilla hyppeli välillä metsään. Koiran lempipuuhaahan on tutkiminen ja nuohuaminen kaikenlaisessa ympäristössä. Valitettavasti tuon ihanan lenkin jälkeen pentu ontui jälleen kerran oikeaa etujalkaansa, eikä suostunut astumaan sillä ollenkaan. Ontumista jatkui seuraavaan päivään, joten soittelin lähiseudun eläinlääkäriasemat läpi ja saimme ajan Hämeenlinnaan. Lilla nukutettiin ja kuvattiin ja lääkäri totesi, että hänen oikea olkapäänsä on hieman löysä. Epätasainen alusta on saanut olkapään muljahtelemaan ja kipeytymään, jonka takia koira ei astu sillä ollenkaan. Maalaisjärjellä ajatellen olen kuitenkin sitä mieltä että kyseessä olisi joku venähdys tms. joka aiheutui aikasemmin kesällä mustikkametsällä eikä vamma ole päässyt kunnolla paranemaan, mutta mene ja tiedä. Joka tapauksessa Lilla on liikkumiskiellossa taas kaksi viikkoa, joista ensimmäisen viikon ajan täytyy pitää sidettä etujaloissa... Tämä hyperaktiivinen potilas syö ja repii kaikki siteet, joten otimme käyttöön lapsilta jääneen 60-senttisen bodyn ;) Tämä hieman helpottaa siteiden pysyvyyttä. Hyppimistä ja riehumista tämäkään ei estä, joten kyllä täällä aika helisemässä ollaan. Lilla on häkissä, vuoroin isommassa ja vuoroin pienemmässä, nukkuu sylissä tai on remmissä ja muutoin huutaa kuin hyeena ikävissään kun ei pääse leikkimään. Välillä laitamme kaikki kolme koiraa isompaan häkkiin, silloin Lilla on rauhallinen mutta valkoiset prinsessat ovat hieman ihmeissään... Huh, tämä pennun levossa pitäminen on kyllä helpommin sanottu kuin tehty!

Toinen varoittava esimerkki on kasvattajaltamme. Hän oli koirineen sienimetsällä ja koko konkkaronkka astui karhun tallaamaan maa-ampiaispesään, jossa ampiaiset olivat hyvin hyvin vihaisia. Vain kaksi koiraa viidestä säilyi pelkällä säikähdyksellä, muut saivat useita pistoja Pian lisäksi. Onneksi matka kotiin ei ollut liian pitkä ja kaikki selvisivät! Ampiaisen pisto, varsinkin usean ampiaisen pisto, yhdellä koiralla voi koitua kohtaloksi, jollei apua saada tarpeeksi ajoissa.

Linkkejä ampiaisen pistosta:
http://www.yliopistonapteekki.fi/fi/apteekkipalvelut/laakejaterveystieto/farmaseuttineuvoo/Pages/Ampiaisenpistonhoitokoiralla.aspx
http://www.elainlaakariasemaakuutti.fi/FI/usein-kysyttya/kesan-vaarat/hyonteisten-ja-ampiaisen-pistot.html

Kolmas esimerkki on Kyy. Nyt ilmojen alkaessa viiletä, hakevat käärmeet paikkaa talveksi ja niitä voi olla epätavallisen paljon liikkeellä. Koko kesän ajan olemme saaneet lukea erilaisista kyyn puremista ja osassa niistä on ollut ikävä loppu. Koiralle kyynpurema on aina vaarallinen ja hänet tulee toimittaa välittömästi eläinlääkärin vastaanotolle. Mitä pienempi koira sitä vaarallisempia seuraamuksia, valitettavasti :(

Linkki kyyn puremisesta:
http://yle.fi/uutiset/puriko_kyy_koiraa_ala_anna_kyytablettia/6741198

Pikku potilaan muoti tällä hetkellä

Nyt lepoa ja lepoa, lepoa ja lepoa... Yritämme parhaamme, vaikkei se todellakaan ole helppoa eläväisen pennun kanssa...Teemme kaikkemme, että Lilla olisi pian taas kunnolla jalkeilla ja ontuminen olisi historiaa.

Kuullaan taas,
Minna