Allergia ja koira

Pikainen selviytymistarinani luettavaksi teille kaikille lukijoille: 

Olen ollut lapsesta saakka todella allerginen lähestulkoon kaikille eläimille. Lapsena perheessämme oli kaksi koiraa, joista jouduimme allergioideni takia luopumaan. Silti olen sinnikkäästi unelmoinut koko nuoruus- ja aikuisiän omasta koirasta. Pitkään mietin erilaisia vaihtoehtoja ja hain tietoa koirista ja allergioista. 

Neljä vuotta sitten tutustuin ystävääni Johannaan ja hänen ihanaan valkoiseen villakoiraansa Sohviin. Sohvi kummitteli mielessäni aina vaan useammin ja kyläilyt Johannan luona venyivät. Sohvin rapsuttelun lisäksi kävin säännöllisesti Tampereella kiinalaisessa akupunktiossa vahvistamassa immuniteettiani ja söin muutamia luontaislääkkeitä allergiaoireiden helpottamiseksi. Mieleeni on myös jäänyt eräältä lääkärikäynniltä lääkärin toteamus, että usein ihminen siedättyisi omalle koiralleen... Ajan kuluessa huomasin, ettei Sohvista tullut minulle oireita ja uskaltauduin kysymään Sohvin kasvattajan yhteystietoja. Otin yhteyttä Elpianko´s kenneliin ja se olikin menoa sitten... :) 

Aluksi otin koiranpennun föönaukset yms varovaisesti, mutta nykyään pesen, trimmaan ja harjaan koiriani viikottain eikä allergiaoireita ilmaannu. Ja totta, pakko on myöntää, molemmat koirat jopa nukkuvat sängyssämme ;)

Hetki sitten tein Facebookin villakoirafoorumissa kyselyn, löytyisikö kaltaisiani koira-allergisia ihmisiä, joille villakoira sopii lemmikiksi. Yllätys oli suuri, sillä kohtalotovereita löytyi aikamoinen määrä! Otanta tuolla villakoirafoorumilla on aika suppea, joten mielenkiintoista olisikin tietää kuinka paljon meitä todellisuudessa on...

Kyselyni vastauksia: 

"Meidän perheessä mun kaikki veljet sekä äiti on koirille sekä kissoille allergisia. Mutta ekan villakoiran astuessa perheeseemme 13 vuotta sitten, ei siitä oireen oiretta tullut ja tätä myötä koiramäärä onkin sitten kasvanut, muista roduista oireilevat kyllä"

"Mulla on koira-allergia testien mukaan, mutta ei se kauheasti näy. Lähinnä nenä ja silmät alkaa kutista. Miehellä on pahempi allergia ja siksi otimme villakoiran. Ei tule oireita kummallekaan. Tosin koiramme aiheuttaa allergiaa joillekin tuttaville, varsinkin jos nuolaisee ihoa. Mutta kun oli kerran viikon hoidossa ko. paikassa niin iho-oireet loppuivat. Siedätyshoito rulettaa."

 "Meidän vanhin lapsista on koirille allerginen eikä saa meidän villoista oireita."

"Meillä on äiti ja sisko allergisia. Sisko ei tosin ole samassa talossa asunut koirien kanssa enää muutamaan vuoteen, mutta viikonloppuja on täällä suht usein. Kumpikaan ei ole mitään poppakonsteja tai lääkkeitä joutunut käyttämään omien koirien takia. 2 keskaria siis löytyy täältä."

"Minä olen allerginen melkein kaikille koirille, mutta villiksille en ollenkaan, oma villa-neito nukkuu jopa mun sängyssä (ja on nukkunut siinä jo kohta vuoden ;)) enkä oireile mitenkään. Niistä roduista mistä ilmene allergiaa, oireet ovat selkeät ja nopeat; silmät kutiaa, nenä menee tukkoon ja kurkussa on olo kun olis syönyt villasukkia..."

"Olipa kerran pieni pieni tyttö, joka rakasti kaikenlaisia eläimiä (ei sammakoita). Kun tyttö oli 5-vuotias, hän joutui sairaalaan astmakohtauksen takia. Julma ja pelottava lääkäri ilmoitti:' pieni tyttö, et koskaan voi mennä eläinten lähelle'. Allergiatestitkin näyttivät, että oikeassa oli pelottava lääkäri. Pieni tyttö kasvoi inhoten eläimiä, sillä paras tapa selvitä oman lemmikin kaipuusta oli pitää eläimet kaukana. Tyttö sai sauvasirkan, mutta unohti antaa sille ruokaa ja se kuoli. Tylsä koko ajan paikallaan oleva ötökkä. Tytön muutettua pois kotoa, otti perhe Bichon Frise Mindyn. Tyttö unohti koko allergian ja oli koiran kanssa muiden varoittelusta huolimatta. Kun tyttö asui Kiinassa, isä sairastui vakavasti ja tyttö lensi pika pikaa hoitamaan asioita. Asuipa sitten Mindyn kanssa samassa asunnossa 3,5 kk. Kävipä sitten jopa niin, että tyttö voi nykypäivänä olla kaikenkarvaisten koirien kanssa ja ottipa vielä oman villiksenkin. Tyttö on tällä hetkellä maailman onnellisin ja seuraava koira tulee vuonna 2014."

"Tääläki yks allergikko. 30vuotta luulin että oon kaikille koirille allerg. Sit tuli uus työkamu, jolla villiksen ja snautserin sekotus. Ei tullu oireita. Siitä se innostus lähti ja otin oman villiksen ilman oireita"

"Lähes 20 vuotta haaveilin, mutta jo pienenä lapsena todettu astma ja allergia esti. Nyt on 4,5 vuotta ollut villakoiria eikä oireita ole, vaikka vähintään toinen nukkuu myös öisin sängyssäni. Trimmatessa tai pestessä en myöskään saa oireita. Allergialääkkeitä joudun syömään vain siitepölyaikaan siitepölyn takia, en koirien. Tällä hetkellä koiria on kaksi ja kolmas suunnitelmissa."

"Itsellä lievä allergia, avomiehellä vähän pahempi - silti ollaan kumpikin oireettomia vaikka meillä nukkuu toypuudeli sängyssä. Äiti pahasti allerginen, lääkkeiden kanssa pärjää hyvin mikäli koira on heillä hoidossa"

"Reagoin koiraani ihoallergialla, eli sylki ärsyttää käsiä ja karva hieman ihoa (mutta ei käsiä). Trimmaaminen ei silti tuota ongelmia, kun laittaa pitkähihaisen päälle. Erikoinen asia on, että olen sairastanut flunssia paljon harvemmin, kun koira on huushollissa. Olen siis oireeton astmaatikko ja kaikille eläimille vähintään kohtalaisesti allerginen."

"Täälläkin on yksi koira-allergikko ja puudeli ollut taloudessa jo reilut kolme vuotta. Pennunhakureissulla meni nenä tukkoon, mutta sen jälkeen ei juuri mitään oireita ole ollut. Joskus trimmatessa lievää oireilua (nenän kutinaa, tukkoisuutta tms.), mutta ei muuten.."

Täytyy toki aina muistaa, että terveyden kanssa ei ole leikkimistä!

Jos allergiaoireet koiralle ovat voimakkaita ja allergiaoireiden lieventämiseksi joutuu käyttämään säännöllisesti lääkkeitä, kannattaa koiran ottamista harkita uudelleen. Haluan vilpittömästi jakaa oman ja muiden kohtalotovereiden kokemukset, sillä uskon, että moni ihminen tälläkin hetkellä miettii koiran ottamista allergiseen kotiin. Suosittelen, että tutustukaa rauhassa villakoiriin, rapsutelkaa, nuuskutelkaa ja käykää villakoiraperheissä kylässä. Mitä useampaan koiraan tutustutte, sen parempi. Ja pentukoirahan aiheuttaa yleisesti ottaen enemmän allergiaa kuin aikuinen koira, joten jos mahdollista, nuuskutelkaa myös villakoiran pentuja.

Pakko tähän loppuun on todeta, että minun ja monen kohtalotoverini motto voisikin olla: Joskus riskinotto kannattaa! JES!

-Minna-