Iso Sulo on tulossa Lahdesta tänään kyläilemään ja koko perhe on täpinöissään.
Sulo tulee ensimmäistä kertaa luovutuksen jälkeen meitä katsomaan, eli on nähty viimeksi joulukuussa 2012.
Nyt on mielenkiintoista nähdä kuinka koirat suhtautuvat toisiinsa, muistaako Sulo äitinsä Sohvin, siskonsa Iiriksen ja hoitotätinsä Hilman. Ja tietysti miten mahtaa suhtautua meihin ihmisiin, ollaanko edelleen tuttuja?
Kuinkahan meidän lauma ottaa Sulon vastaan?
Pikku Sulohan oli alkukesästä viikon meillä hoidossa ja sillä pikku nassikalla ei ollut mitään estoja tai jännityksiä koirien , ihmisten tai paikan suhteen. Oli kuin olisi kotiinsa tullut!
Toivottavasti kaikki sujuu nytkin erittäin hyvin.
Ompa ihanaa tämä jännitys ilmassa, tunti vielä ja sitten....
Saatte myöhemmin kuulla kuinka meidän päivä onnistui ja miten tapaaminen sujui.
Ja niinhän se Sulo sitten tulla tupsahti, ja huh minkälainen komea nuori mies sieltä tulikaan!
Iiris ja sulo, lähes vuosi luovutuksen jälkeen, pieni muutos on tapahtunut molemmille!
Oma kolmikkomme otti Sulon lämpimästi vastaan, ei mitään kyräilyjä eikä komenteluja, tuntuu että tunsivat kyllä toisensa oikeinkin hyvin. Sulo oli niin intoa täynnä tavatessaan etenkin siskonsa, että me kaksijalkaiset jäimme lähes huomioitta. Sulo tuli selvästi tapaamaan sukulaisiaan meistä muista viis.
Voi sitä touhua ja tohinaa! Häntien heilutusta ja nenien tuhinaa!
Ja kyllä, "iso Sulo" on edelleen iso, veljeensä, siskoonsa ja äitiinsä verraten. Komea kuin mikä, sulavalinjainen, ryhdikäs ja kaunis karvainen, oikea vanhanajan kiitokuva buudeli.
Touhua riitti, ihanaa!!
Kyllä on aivan mahtavaa nähdä näitä Sulo kullanmuruja, kuulla niiden kuulumisia ja nähdä kuinka ovat kehittyneet.
Toivottavasti molemmat Sulot, kumpikin omilla tahoillaan elävät onnellisina ja iloisina, tullen aina välillä moikkaamaan meitä. Niitä hetkiä odottaen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti